Kuutamodarraa ja akkunesteitä

Viinikerhon maaliskuun kokous järjestettiin 15.3. Henriikan luona eli Henkun residenssissä teemalla Taivaankappaleet. Paikalla olivat Henkun lisäksi Mirva, Lea, Nuppu, Niemen Anna, uusi tulokas Ville sekä kokouksen keskivaiheilla omine eväineen mukaan tulleet, Tommi, Teemu ja Laura. Tällä kertaa makunystyröitämme kutittelivat nämä viinit: aussilainen punkku Moondarra Shiraz, ranskalainen valkkari L'Etoile de Rachelle, espanjalainen El Tiempo Blanco sekä etelä-afrikkalaiset valkkarit Leo ja Kumala Colombard Chardonnay sekä punkku New World.




Päätimme aloittaa illan australialaisella Moondarralla. Kaikkien mielestä nimi oli suunnattoman huvittava, pohdittiin jopa onko juomalla ja seuraavan päivän mahdollisella huteralla olotilalla jokin linkki toisiinsa. Rohkeita kun olemme, päätimme kuitenkin avata pullon ja katsoa minkälaisia kuutamodarroja seuraavana päivänä olisi luvassa. Viinin tuoksua kuvailtiin vahvaksi ja mausteiseksi. Anna päätti lingvistinä keksiä uuden kuvailevan sanan ja totesi viinin kyrsäisäksi, mutta myös pehmeäksi. Ville tuumasi viinin olevan nimensä veroinen eli darraisa, jopa hiukan raunoisa. Yhteistuumin päätimme punkun olevan aika peruskamaa, joka ei yllättänyt mitenkään. Waaau- elämyksiltä siis vältyttiin ja jäimme mielenkiinnolla odottelemaan moondarran ensioireita.

Pisteitä tämä mausteinen aussi keräsi:
Lea ***-
Mirva ***
Anna ***
Henkku ***
Nuppu ***-
Ville **½

Yhteensä 17 pistettä (ka 2,83)



Seuraavaksi korkkasimme ensimmäisen illan kolmesta Etelä-Afrikan annista, valkkarin nimeltä Kumala Colombard Chardonnayn. Nuppu haisteli viiniä hetken, mutta totesi lopulta viinin tuoksuvan vedeltä, johon muutkin yhtyivät. Kellään ei siis ollut mitään hajua. Maultaan viini oli nenää nyrpistävän kuivaa, Lean käytti jopa legendaarista ilmaisua kärpäkkä kuvaillessaan viinin tuottamaa makuelämystä, tosin levättyään hetken lasissa huomasimme kärpäkkyyden hieman katoavan. Kumala kirvoitti viinikerholaiset jälleen kerran luoviksi ja viinin sanottiinkin jäävän mieleen kuin ensimmäiset fritsut: kiinnostavaa kokeilumielessä mutta lopputulos jäi harmittamaan.

Pisteitä tämä kärpäkkä Etelä-Afrikkalainen keräsi:

Lea ***
Mirva **
Nuppu **+
Henkku **+
Anna ***
Ville **½

Yhteensä 15 pistettä (ka 2,5)


Jatkoimme Etelä-Afrikka-linjalla ja avasimme heti perään toisen valkkarin, Leon. Tämä viini jakoi viinikerholaisten mielipiteet. Henkku ja Mirva julistivat viinin tuoksun mitäänsanomattomaksi, Annan mielestä haju oli makea ja maku verinen, mikä oli kuulemma ihan ok. Lea taas intti tuoksussa olevan virtsaa. Makua kuvailtiin "jänskäksi" ja veikeäksi kuin Simba. Pari kulausta juotuaan Nuppu ilmoitti, ettei viinissä ollut oikeastaan mitään vikaa. Samaan hengen vetoon hän kuitenkin lisäsi, että epäili shen johtuvan shiitä, että viinilashillisia oli jo muutama takana. Jostakin syystä viini kirvoitti viinikerholaiset viisaudenhammaskeskusteluun..

Pisteitä tämä eläimellinen etelä-afrikkalainen keräsi

Lea **
Mirva **+
Henkku ***½
Nuppu **
Anna *½

Yhteensä 11+ (ka 2.25)


Etelä-Afrikka-teema jatkui ja korkkasimme seuraavaksi punkun New World. Heti ensimmäiseksi Mirva ilmoitti tuoksun olevan punainen, johon Nuppu yhtyi lisäämällä, että punaviineistä tulee aina mausteinen tuoksu nenästä ulos. Tuoksusta löydettiin myös ripaus vaniljaa ja mustekynämäisyyttä. Henkku pohti viinin olevan täysin eri hajuinen kuin aiemmat viinit ja ennusti maun olevan melko täyteläinen ja voimakas. Maisteltuaan hän ilmoitti viinin tarttuneen kieleen ja olevan hyvin rintava. Lea innostui tästä uudesta tissi-teemasta ja julisti viinin olevan tissiviini: "mut tää tissisuklaa on kyl ihan liian vahvaa.. eiku siis chilisuklaa". Ville päätti viinin olevan meisselinen, muttei sitä sen enempää lähtenyt selventämään. All in all, viinin todettiin olevan täynnä makua ja saavan kerholtamme tissipisteitä.

Pisteitä tälle makuelämykselle kertyi

Lea *
Mirva ***+
Nuppu ***
Henkku ****-
Anna **
Ville ***

Yhteensä 16 (ka 2,67)


Tässä vaiheessa viinikerhon kokoukseen ilmaantuivat Tommi ja Teemu kaljapussit mukanaan ja he tahtoivat vartavasten arvioida oman tuomisensa viinikerhon jäsenille. Tällä kertaa pojat olivat valinneet Olvin III-oluen, jonka tuoksua Tommi kuvaili olutmaiseksi ja maustakin löytyi yllättäen olutmaisuutta, mutta myös lievästi ohraisuutta. Pojat julistivat Olvin olevan runsas ja antava, hyvä korjaussetti. Pisteitä ei tälle juomien kuninkaalle annettu.




Päätimme palata viinien maailmaan ja takaisin kotoisaan maanosaamme Eurooppaan. Avasimme ranskalaiset L'Etoile de Rachellen, jonka Nuppu toi mukanaan, mutta jonka kuva on ikävä kyllä eksynyt matkan varrelle. Tuoksusta löysimme selvästi päärynää ja omenaa, tosin Lea vannoi tuoksussa olevan myös jotain mitä hän ei tunnistanut. Henkun mielestä viini oli makunystyröitä kutkutteleva hedelmäinen kosketus elämään, kun taas vannoutuneelle punkun ystävälle Mirvalle tämä oli selkeästi teiniviini ja peruskamaa. Ville taas totesi viinin olevan ylevähkö. Lea keskittyi tässä vaiheessa oleellisen viinin maistelun sijaan muiden kokoustelijoiden tissien paikantamiseen laservalolla ja koki onnistumisen hetken paikantaessaan nokkamukista viiniä maistelevan Annan nännit.

Pisteitä tämä levottomuutta herättänyt ranskalainen sai

Lea ****
Mirva ***
Nuppu ****
Henkku ****-
Anna ***½
Ville ****

Yhteensä 22 + (ka 3,71)


Viimeisenä, vaan ei vähäisimpänä maistelimme espanjalaisen El Tiempo Blancon. Makua viinin tuonut Ville kuvaili akkunesteiseksi ja sana meisseli tuli jo toista kertaa illan aikana esiin. Viinin tiedettiin olevan yksi Alkon halvimmista ja Henkku päätti viini olevan makeeta kuin jonkun juttu. Mirren mielestä viini oli teinispaskaa ja tosi makeeta.

Tämä viimeisenä maisteltu espanjalainen keräsi pisteitä

Mirva *
Henkku *
Nuppu **
Anna *-
Ville *-

Yhteensä 5 ½ (ka 1,1)


Tämän iltaiseksi voittajaksi selvisi ranskalainen valkkari L'Etoile de Rachelle. Viinikerho suosittelee tätä herkkua juotavaksi ystävien seurassa, mutta varoittaa levottomien juttujen mahdollisesta pulpahtelusta.