Uusien viinilasien kastetilaisuus

Viinikerhon tammikuun kokous pidettiin Henriikan luona ja viinejä maistelivat tällä kertaa, itse emännän lisäksi, myös Mirva, Anna, Lea, Jaakko ja Nuppu. Virallisena valvojana toimi tipaton Hanna, joka otti loppuillasta vastuun myös muistiinpanojen kirjoittamisesta. Korkkasimme kokouksessa myös Henriikan upouudet viinilasit ja niistähän kelpasikin maistella. Tällä kertaa arvioimme näitä juomia;

Australialainen valkkari Kingston Soft Press, espanjalainen punaviini El Copero, L.A. Cetto, Santa Helena Chilestä sekä ranskalainen Chateauneuf du Pape.


Aloitimme emännän omalla pullolla, eli espanjalaisella punkulla nimeltään El Copero. Tämä edullinen (5,60e) laatuviini oli kuulemma Alkon koulutuksessa ensimmäinen viini, joten päättelimme sen olevan hyvä perusviini alottelijoille. Olivat he sitten alottelevia viininmaistajia tai vaan alottelemassa. Lea raportoi viinin värin olevan tosi tosi tosi punainen, jopa puolukkainen. Samaan hengenvetoon hän totesi suun sisäisen rasvan kadonneen. Jaakko käytti sanaa spurguviini, mutta Annan mielestä viini oli yllättävän hyvä näin edulliseksi. Nuppu tykästyi spur.. siis El Coperoon heti ja yhteistuumin arvioimme viinin vielä kevyeksi peruspunkuksi.

Henkku ***1/2
Mirva ***
Anna ****
Lea **
Jaakko ***
Nuppu ****
Yhteensä 19 1/2 (ka 3,25)

Kingston Wall oli psykedeelinen /progressiivinen rockyhtye Helsingistä. He imivät vaikutteita artisteista kuten Jimi Hendrix ja Pink Floyd.

Kingston Soft Press, sen sijaan on heleä ja viehättävän omaperäinen valkoviini Australiasta. Sen tuoksussa on reipas vivahde vanhaa tonnikalaa, joka on unohtunut jääkaappiin. Maku on jännittävä, erillainen ja kenties jopa hivenen virtsainen. Se on saanut vaikutteita yleisistä käymälöistä sekä huhtikuussa lumen alta paljastuvista märistä lehdistä.

Vähän etikoitunut ehkä? - Nuppu

Oon juonu pahempaakin. -Mirva

Lea *
Mirva **-
Henkku **
Nuppu **
Anna **-
Jaakko **
Yhteensä 10 1/2 (ka 1,75)


Illan kolmas kandidaatti oli pehmeä ja täyteläinen Santa Helena Chilestä. Tämä makea ja vahva viinineito miellytti raatia, tosin pientä kritiikkiäkin esitettiin. Annan mielestä tuoksu lupasi enemmän kuin maku lopulta tarjosi. Henriikan mielestä asia oli päinvastoin. Tytöt eivät olleet ainoita, joiden hajuaisti oli vinksallaan. Lea kertoi että viini maistui huomattavasti paremmalta suussa kuin nenässä. Henriika avautui vielä sen verran, että vertasi viiniä ensimmäiseen poikaystäväänsä, joka oli kuulemma ollut perin laimea. Koska kukaan ei erityisesti tarttunut tähän kommenttiin, päätti neiti pullon arvioinnin, nyt jo perinteeksi muodostuneeseen huudahdukseen; LIHAA!

Mirva *** 1/2
Anna *** 1/2
Henkku *** -
Jaakko ****-
Nuppu ***
Lea ***-
Yhteensä 19,25 (ka 3,21)


Illan neljäs viini oli meksikolainen L.A. Cetto, eli tuttavallisesti LA:n Getto. Raadilla meinasivat pasmat mennä ihan sekaisin tämän yllättävän väkevän ja mausteisen ylläriviinin kanssa. Maku on suolainen, mausteinen ja jopa tulinen. Raati vertasi tätä ensin ensirakkauteen, mutta vaihtoi sitten vertauksen hulluun rakkauteen. Tässä on intohimon kyyneliä ja salmiakkia sielulle. Ei ole rakkauskaan aina niin makeaa. Välillä myös vituttaa. Mirren mukaan tämä hullu maku kuitenkin laantui ajan myötä, vähän niin kuin rakkauskin. Se muuttuu lopulta arjeksi.

Mirva ***+
Nuppu ***+
Henkku ****-
Lea ***+
Jaakko ****-
Anna ***-
Yhteensä 20 (ka 3,33)


Illan viimeinen viini oli ranskalainen valkoviini Chateauneuf-du-Pape, jota kukaan ei osannut oikein lausua. Mirvan mukaan se tuoksui valkoviinille, joka oli tietysti mukavaa. Henkku ei tosin haistanut enää mitään. Jaakon kohdalle Hanna on kirjoittanut "sälekaihtimet"...
Maku oli raadin mukaan kuiva ja koivuinen. Mirvalle juuri sopivan kuiva ja Annalle hieman liiankin kuiva ja mitäänsanomaton. Jaakko oli hieman pettynyt tähän. "Vähän kuin joisi mehua, ei kuitenkaan pahaa."

Henkku ****+
Mirva ****
Anna ** 1/2
Nuppu *** 1/2
Jaakko ****-
Lea ****
Yhteensä 22, (ka 3,67)


Illan voittajaksi sijoittui viinikerhon tämän istunnon kallein ja kuivin valkoviini, ranskalainen Châteauneuf-du-Pape Domaine du Vieux Lazaret. Tämä herkkä ja marjainen juoma on taas yksi osoitus ranskalaisten vankkumattomasta viiniosaamisesta. Juoma on saanut nimensä ilmeisesti jonkun viinialueen mukaan ja tätä juodessaan voi melkein silmät sulkiessaan elämysmatkailla Ranskaan, suuren puun alle nauttimaan kesäisen lämpimästä päivästä. Jostain kantautuu nuorten tyttöjen heleää naurua ja valkosipulin ja yrttien tuoksu kutsuu herkuttelemaan ranskalaisen perheen ruokapöydän ääreen.