Viinikerhon punainen pikkujoulu

Viinikerho vietti pikkujoulua 22.11 Mirvan luona ja tällä kertaa teemana oli joulun kunniaksi erilaiset punaviinit. Paikalle ilmestyi runsas joukko maistelijoita: luonnollisesti houstimme Mirre kera siskonsa Miian, Lea, Juhis, Antti, Anna,Elsu, Tiina,Jarkko,Ville K, Ville L sekä allekirjoittanut Anna N. Yhteensä maisteltavia viinejä oli 8 pulloa eli aikamoinen urakka oli edessä..

1. Ensimmäisenä viininä oli Miian tuoma La Vida Chilestä

La Vida sai tasaisen hyviä arvosteluja niiltä raatilaisilta jotka ehtivät ajoissa paikalle maistelemaan ensimmäistä viiniä. Mirva kuvaili tuoksua punaviinimaiseksi, Lea taas miedoksi. Ensimaistelut saivat aikaan jonkin verran pettymyksiä, syyksi Miia epäili että viini oli liian kylmää. Kovin vahvasta makuelämyksestä ei ollut kyse vaan makua kuvailtiin esimerkiksi tunteettomaksi(Lea) , Kitkeräksi(Juhis) ja välinpitämättömäksi(Ville K). Adjektiivit ovat kuin juuri niitä joilla voisi kuvailla monia miehiä: kylmä, välinpitämätön ja tunteeton tosin pienen lämpenemisen jälkeen enemmänkin voi lähteä irti.
Pisteitä jaettiin seuraavasti:
Mirva 4-
Lea 3+
Miia 3,5
Ville K. 3
Anna 2,5
Juhis 2,5
Antti 3+
yhteensä siis jotakuinkin: 21,5

2. Seuraavan oli vuorossa Mirvan viini Campolindo Espanjasta

Campolindo ei kerännyt kovin paljon kohteliaisuuksia paikallaolijoilta. Tuoksu tuomittiin Mirvan ja Lean taholta todella vahvaksi, tosin Anna oli sitä mieltä että viini ei tuoksunut miltään(toimitus epäilee syyksi flunssaa =P). Viini innoitti kommentteihin kuten "ällöööööö"(Lea), Miehen suuhun sopivaa(Anna) ja Pahempaakin on juotu(Mirva). Pojista Antti ja Juhis olivat ainoita joille viini tuntui maistuvan ja he kuvailivat sitä voimakkaaksi ja pitkäksi. Selvästi jonkinlaista sukupuolijakaumaa oli havaittavissa mutta tälläkin viinillä kuulemma "känniin kätsähtää"

Mirva 2
Anna 2
Ville K 2
Miia 1-
Lea +
Juhis 3,5
Antti 3,5

yhteensä jotakuinkin 14

3. Seuraavan oli Lean tuoma J.P Chenet Merlot Ranskasta

Kaikki kuvailivat seuraavaa uhriamme lähinnä negatiivisesti ja lyhytsanaisesti mutta kenties johtuen nousevasta humalantasosta pisteet olivat yllättävän hyviä kuitenkin. Tuoksua kuvailtiin lähinnä pahaksi(Miia) ja tukkoisen nenän avaajaksi(Ville k). Kenties juuri viimeksi mainittu ominaisuus oli se joka viehätti flunssaista osallistujakaartia. Maultaan viini oli mitäänsanomatonta ja kukaan ei innostunut kommentoimaan sitä juurikaan.

Mirva 3
Miia 3,5
Lea 3+
Antti 1
Juhis 3
Anna 3
Ville K 3

yht.19,5

4. Ville K:n tuoma Ranskalainen monimutkaiselt kuulostava Vin Rogue Du Midi oli 4. viinimme

Jo tuoksultaan Midi keräsi kehuvia kommentteja. Mirva ja Lea kuvailivat tuoksua herukkaiseksi ja marjaiseksi, ylipäätään hyväksi. Maultaan viini oli ehkä pienoinen pettymys, sillä maku ei ollut kovin vahva vaan osaltaan mitäänsanomaton(Juhis) ja katoavainen (Miia). Tämä viini sopisi mahdollisesti sellaiseen tilanteeseen johon ei haluta päällekäyvää viiniä.

Mirva 3,5
Miia 3,5
Lea 3-
Antti 3-
Juhis 3
Anna 3,5
Ville K 2,5

yht. 21,5

5. Sunrise Merlot Chilestä oli Antin tuomisia ja seuraavana vuorossa

Erittäin mainioita arvosteluja oli luvassa kun aloimme maistelemaan Sunrisea. Kaikki kuvailivat viiniä makeaksi ja voimakkaaksi. Anna oli sitä mieltä, että viini maistui joko mummon parfyymille tai nelikymppiselle naiselle. Ville K lisäsi, että kenties juuri liköörikonvehti olisi syynä mielikuvaan. Tämä makea viini sai seuraavanlaisia pisteitä:

Mirva 4
Miia 4
Lea 2+
Antti 5-
Juhis 4
Anna 3,5
Ville K 3+
yht. 25,5

Tässä välissä joukkoomme eksyivät Ville L ja Jarkko ja valitettavasti opimme mm. sanan gimmelöidä merkityksen...Oksettavan tarinansa lisäksi he toivat myös lisää viinejä maisteltavaksi

6. Palacio de la Vega, Espanja. Jarkko.

Kukaan Jarkkoa lukuunottamatta ei innostunut espanjalaisestamme vaan suurin osa oli sitä mieltä, että viini oli kitkerää ja kohtuullisen pahaa. Anna jopa innostui kuvaamaan viiniä kuin tyhjäksi arvaksi joka on vain pettymys. Kukaan ei oikeastaan kuudennen viinin kohdalla enää jaksanut eritellä makuelämyksiään joten muistiinpanomme hidastuvat samaan tahtiin aivotoimintamme kanssa.

Mirva 3-
Miia 3
Lea 2
Antti 4-
Juhis 2,5
Anna 2
Ville K 3-
Ville L 2
Jarkko

yht. 21

7. Toiseksi viimeinen viinimme Montegras oli Ville L:n tuoma

Tässä vaiheessa uskonnollisten tappelujen lomassa maistelimme toiseksi viimeistä viiniämme(ehkä hyvä niin) ja se innoitti ristiriitaisiin kommentteihin. Juhis kuvaili sitä joko tosi hyväksi tai tosi pahaksi ja Antti todella teräväksi ja iskeväksi. Suurimmalla osalla ei kuitenkaan ollut erityisiä mielipiteitä tästä viinistä vaan he tyytyivät vain antamaan pisteensä.

Mirva 3,5
Juhis 3
Ville L 5
Anna 3
Jarkko 3
Antti 4

yht. 21,5

8. Viimeinen viinimme oli Annan tuoma Kreikkalainen Rapsani

Kun lakkasimme nauramasta viinin huvittavalle nimelle koitimme vielä kerätä energiaa viimeisen viinin maisteluun. Kukaan Juhista lukuunottamatta ei innostunut viinin väkevästä mausta ja edes kohtuullinen humalatila ei riittänyt tekemään viinistä hyvää. Ville K päätti kuvailla viiniä meksikolaiseksi takkatuleksi mitä ihmettä se nyt sitten tarkoittaakaan muuta kuin sitä, että on juuri oikea aika lopettaa viinien nauttiminen=D

Mirva 2
Antti 2,5
Juhis 4
Ville L 1
Anna 2,5
Jarkko 2
Miia 2
Ville K 3

yht. 19

-Kaikkiaan tällä kertaa voittajaksi selvisi Sunrise Merlot vaikka maistelijoiden lukumäärä vaihteli jonkin verran viinien välillä.-

Spontaani Viini-ilta

Viinikerhon virallinen syyskauden avaus ideoitiin spontaanisti päivän varoitusajalla ja kerho päätyikin kokoontumaan Henkun luona Puistokadulla lauantaina 6.9. Paikalla oli tällä kertaa hieman pienempi kokoonpano, emännän lisäksi paikalla olivat vain Lea, Mirre eli Mirva, Elisa eli Nuppu ja Anna. Tämän kertaiset viinit saapuivat nautittavaksemme ympäri maailmaa ja tälläkin kertaa joukossa oli niin puna- kuin valkoviinejäkin: Crocodile rock-valkkari Australiasta, Magyar -punkku Unkarista, Liebfraumilch-valkkari Saksasta, Xsara-punkku Libanonista sekä Floria-valkkari Ranskasta.



Ensimmäisenä tälle illalle korkkasimme Annan tuoman Libanonilaisen punaviinin Xsaran. Ammattilaisen ottein haistelimme ja maistelimme tuotetta ja ajatuksiahan siitä heräsi. Nuppu mietiskeli tuoksun laimeutta ja päätyi siihen, että nenä pitää työntää tosi syvälle ja pitkälle ennen kuin mitään tuoksua tuntuikaan. Maistettuaan viiniä Anna julisti viinin olevan raikas ja mausteinen, sikäli mikäli viini voi samanaikaisesti olla molempia. Viinin myös sanottiin tuntuvan kurkussa hieman jopa pistävänä. Nupun mielestä taas viiniä pystyi juomaan kuin limsaa. Henkun mielestä viini oli aika takertuvainen, mutta maistui oivalta tulisen keksin ja tuorejuuston kanssa. Myöhässä paikalle saapuneen Lean mielestä viini ei ollut ollenkaan pahempaa, vaan aika mietoa. Lea jäi myös pohtimaan oliko viini kenties seissyt vai oliko se aina yhtä laimeaa. Syksyn ensimmäisen pullon maistelu herätti myös epäilyjä siitä, josko tämä kaikki olikin vain alkuhuumaa..


Tämä libanonilainen kurkun kutkuttaja keräsi seuraavat pisteet:

Henkku 3
Elisa 4
Lea 3
Mirre 3
Anna 3½

Yhteensä 16,5 (ka 3,3)



Illan toisena pullona avasimme Nupun tuoman saksalaisen puolimakean valkkarin Liebfraumilchin. Viinikerhon tiukka raati päätti heti alkuun, että pullon etiketti oli äärimmäisen ruma. Toiveissa oli, että viini itse ei maistuisi yhtä rumalle miltä pullon ulkokuori näytti. Aloitimme viinin arvostelun haistelemalla ja jälleen kerran Nuppu ilmoitti tarpeistaan työntää nenä syvälle ennen kuin tuoksu tuntui, mikä sai Henkun jo epäilemään, josko Nupun nenä mahtoi olla tukossa. Tuoksussa kerrottiin tuntuvan aavistus sitruunaa ja ulkonäköä sanottiin vesimäiseksi ja värittömäksi. "Tää ei maistu millekään mitä aikaisemmin ollaan maisteltu!", Lea ilmoitti maisteltuaan viiniä ja suunnitteli antavansa viinille ilmaa, jos se vaikka muuttuisi siitä katkerammaksi. Mirvan mielestä viini oli ensin raikasta ja kivaa, ja jotain, mitä voi juoda "niinku guli guli guli". Hetken aikaa viiniä maisteltuaan Mirva päättikin, että tuntui niinkuin olisi kivennäisvettä juonut, johon Nuppu ja Annakin yhtyi. Nuppu kutsui viiniä jopa limsamaiseksi. Annan mielestä viini oli tosi kesäinen ja toi mieleen siiderin. Henkulle viini toi mieleen vain hunajan ja oli yksinkertaisesti vaan liian makee. Keskityimme hetkeksi muuhun (juoruiluun), kunnes Nuppu yhtäkkiä kuulutti: ”Hei! Nyt kun ei vähään aikaan juonu ja maisto nyt taas ni täähän maistuu jopa vähän alkoholille!” Lean mielestä viini oli vaan aika ällöö.

Pisteitä tämä siiderimäinen saksalainen sai:

Lea 1+

Mirre 1

Nuppu 2

Henkku 1½

Anna 3

Yhteensä 8,75 (ka 1,75)

Illan kolmas viini oli unkarilainen punkku Magyar. Henkulla ja Nupulla oli ennakko-odotuksia viinin suhteen, koska kyseessä oli yksi Alkon halvimmista punaviineistä ja maun odotettiin olevan sen mukainen. Ennakkoluuloista huolimatta kerho lähti urheasti kokeilemaan viiniä. Tuoksussa Henkku havaitsi mausteisuutta ja maisteltuaan oli positiivisesti yllättynyt: ”Yllärihyvää! Eihän tää ookaan niin paskaa!”. Anna maistoi viinissä vaniljanmakuista muovailuvahaa. Nuppu ja Lea taas maistoivat jo puusta pudonneen omenan ja omenasoseen. All in all, viini osoittautuikin ihan ok perusviiniksi, joka ei ole liian vahvaa eikä liian laimeeta. Kun viinin hinta tuli ilmi (~5€), kaikki yllättyivät. Lea oli ihan :o.

Pisteitä tämä positiivinen yllättäjä keräsi:

Henkku 3½

Nuppu 3+

Mirre 4-

Lea 4-

Anna 4-

Yhteensä 18 (ka 3,6)

Tässä vaiheessa Anna päätti lähteä kutkuttelemaan makunystyröiden sijasta naur

uhermoja ja kerhon kokous jouduttiin viemään loppuun vajaalla miehityksellä. Jäljelle jääneet kerholaiset saivat seuraavaksi nenänsä eteen australialaisen valkkarin Crocodile Rockin, joka on uutuustuote Alkonkin valikoimassa. Viini jakoi mielipiteitä kerhon keskuudessa. Tuoksussa tuntui heti herukkaa ja maussa Nuppu tunnisti heti chardonnay-rypäleen. Henkun mielestä chardonnay tuntui jopa liia

nkin paljon eikä hän oikein tiennyt mitä viinistä pitäisi ajatella muuta kuin että se oli aika kirpeetä. Lea julisti, ettei viini hänen mielestään maistu millekään paitsi ällölle. Mirren mielestä viini oli parempi kuin edellinen valkkari.

Pisteitä krokotiiliviinille herui:

Henkku 2½

Lea +

Mirva 2

Nuppu 2½

Yhteensä 7,25 (ka 1,81)

Viimeisenä vaan ei vähäisimpänä kerhon maisteltavaksi tuotiin ranskalainen valkkari Floria. Tuoksusta tunnistettiin heti raparperia ja kukkaisuutta. Molempia näistä löytyi myös mausta. ”VIINI! Valkoviini!”, huudahti Elisa ja lisäsi vielä, että viiniä pystyi juomaan jos on ensin juonut 3 lasia jotain muuta viiniä. Lean ja Mirren mielestä kyseessä oli aika lailla perusvalkkari, eikä mitään valittamista löytynyt.

Pisteet tälle ranskalaiselle kukalle:

Henkku 3

Lea 3-

Mirre 2+

Elisa 3+

Yhteensä 11,25 (ka 2,81)

Tämän kertaiseksi voittajaksi hyppäsi suoraan puskista unkarin lahja maailmalle: Magyar. Tämä mausteinen ja muovailuvahalta maistuva viini suositellaan juotavaksi hyvässä seurassa, mahdollisesti jopa ruuan kanssa. Enjoy!

Matka maailman ympäri - no ei tätä v*** kukaan päivitä ikinä!

Malttakaa vielä hetki. Raportti viimeisestä viini-illasta on tulossa. 

Sillä aikaa..

Talk to Jesus, coz the hand ain't listening.

---

Nyt on valitettavasti käynyt niin, että viimeisen viini-iltamme muistiinpanot paloivat poroksi semmoisessa isossa tulipalossa, jonka jälkeen naapurin kissa söi ne. Tämä arvokas data on siis hävitetty iäksi, emmekä saa ehkä ikinä tietää oliko tuo kuvan lintuviini kirpakkaa vai kyrsäisää. Emme myöskään saa tietää sitä, meinaako Lea oksentaa tuossa kyseisessä kuvassa vai ei? Mutta nämä on näitä mysteerejä, mitä maailmankaikkeudessa nyt vaan sattuu olemaan, eikä niitä ole ehkä ihmisten silmille ja korville tarkoitettukaan.

On siis aika pyyhkiä viinitahrat pöydältä, muruset rinnuksilta, ja aloittaa uusi viinikausi hyvin huuhdottujen makunystyröiden ja kenties myös uusien viininmaistajatovereiden kanssa. Hakemuksia otamme vastaan näin digi- digi- digitaalisesti, että livenä. Syksyn eka kokous järkätään elokuun lopussa tai syyskuun alussa. 

-AL

Kuutamodarraa ja akkunesteitä

Viinikerhon maaliskuun kokous järjestettiin 15.3. Henriikan luona eli Henkun residenssissä teemalla Taivaankappaleet. Paikalla olivat Henkun lisäksi Mirva, Lea, Nuppu, Niemen Anna, uusi tulokas Ville sekä kokouksen keskivaiheilla omine eväineen mukaan tulleet, Tommi, Teemu ja Laura. Tällä kertaa makunystyröitämme kutittelivat nämä viinit: aussilainen punkku Moondarra Shiraz, ranskalainen valkkari L'Etoile de Rachelle, espanjalainen El Tiempo Blanco sekä etelä-afrikkalaiset valkkarit Leo ja Kumala Colombard Chardonnay sekä punkku New World.




Päätimme aloittaa illan australialaisella Moondarralla. Kaikkien mielestä nimi oli suunnattoman huvittava, pohdittiin jopa onko juomalla ja seuraavan päivän mahdollisella huteralla olotilalla jokin linkki toisiinsa. Rohkeita kun olemme, päätimme kuitenkin avata pullon ja katsoa minkälaisia kuutamodarroja seuraavana päivänä olisi luvassa. Viinin tuoksua kuvailtiin vahvaksi ja mausteiseksi. Anna päätti lingvistinä keksiä uuden kuvailevan sanan ja totesi viinin kyrsäisäksi, mutta myös pehmeäksi. Ville tuumasi viinin olevan nimensä veroinen eli darraisa, jopa hiukan raunoisa. Yhteistuumin päätimme punkun olevan aika peruskamaa, joka ei yllättänyt mitenkään. Waaau- elämyksiltä siis vältyttiin ja jäimme mielenkiinnolla odottelemaan moondarran ensioireita.

Pisteitä tämä mausteinen aussi keräsi:
Lea ***-
Mirva ***
Anna ***
Henkku ***
Nuppu ***-
Ville **½

Yhteensä 17 pistettä (ka 2,83)



Seuraavaksi korkkasimme ensimmäisen illan kolmesta Etelä-Afrikan annista, valkkarin nimeltä Kumala Colombard Chardonnayn. Nuppu haisteli viiniä hetken, mutta totesi lopulta viinin tuoksuvan vedeltä, johon muutkin yhtyivät. Kellään ei siis ollut mitään hajua. Maultaan viini oli nenää nyrpistävän kuivaa, Lean käytti jopa legendaarista ilmaisua kärpäkkä kuvaillessaan viinin tuottamaa makuelämystä, tosin levättyään hetken lasissa huomasimme kärpäkkyyden hieman katoavan. Kumala kirvoitti viinikerholaiset jälleen kerran luoviksi ja viinin sanottiinkin jäävän mieleen kuin ensimmäiset fritsut: kiinnostavaa kokeilumielessä mutta lopputulos jäi harmittamaan.

Pisteitä tämä kärpäkkä Etelä-Afrikkalainen keräsi:

Lea ***
Mirva **
Nuppu **+
Henkku **+
Anna ***
Ville **½

Yhteensä 15 pistettä (ka 2,5)


Jatkoimme Etelä-Afrikka-linjalla ja avasimme heti perään toisen valkkarin, Leon. Tämä viini jakoi viinikerholaisten mielipiteet. Henkku ja Mirva julistivat viinin tuoksun mitäänsanomattomaksi, Annan mielestä haju oli makea ja maku verinen, mikä oli kuulemma ihan ok. Lea taas intti tuoksussa olevan virtsaa. Makua kuvailtiin "jänskäksi" ja veikeäksi kuin Simba. Pari kulausta juotuaan Nuppu ilmoitti, ettei viinissä ollut oikeastaan mitään vikaa. Samaan hengen vetoon hän kuitenkin lisäsi, että epäili shen johtuvan shiitä, että viinilashillisia oli jo muutama takana. Jostakin syystä viini kirvoitti viinikerholaiset viisaudenhammaskeskusteluun..

Pisteitä tämä eläimellinen etelä-afrikkalainen keräsi

Lea **
Mirva **+
Henkku ***½
Nuppu **
Anna *½

Yhteensä 11+ (ka 2.25)


Etelä-Afrikka-teema jatkui ja korkkasimme seuraavaksi punkun New World. Heti ensimmäiseksi Mirva ilmoitti tuoksun olevan punainen, johon Nuppu yhtyi lisäämällä, että punaviineistä tulee aina mausteinen tuoksu nenästä ulos. Tuoksusta löydettiin myös ripaus vaniljaa ja mustekynämäisyyttä. Henkku pohti viinin olevan täysin eri hajuinen kuin aiemmat viinit ja ennusti maun olevan melko täyteläinen ja voimakas. Maisteltuaan hän ilmoitti viinin tarttuneen kieleen ja olevan hyvin rintava. Lea innostui tästä uudesta tissi-teemasta ja julisti viinin olevan tissiviini: "mut tää tissisuklaa on kyl ihan liian vahvaa.. eiku siis chilisuklaa". Ville päätti viinin olevan meisselinen, muttei sitä sen enempää lähtenyt selventämään. All in all, viinin todettiin olevan täynnä makua ja saavan kerholtamme tissipisteitä.

Pisteitä tälle makuelämykselle kertyi

Lea *
Mirva ***+
Nuppu ***
Henkku ****-
Anna **
Ville ***

Yhteensä 16 (ka 2,67)


Tässä vaiheessa viinikerhon kokoukseen ilmaantuivat Tommi ja Teemu kaljapussit mukanaan ja he tahtoivat vartavasten arvioida oman tuomisensa viinikerhon jäsenille. Tällä kertaa pojat olivat valinneet Olvin III-oluen, jonka tuoksua Tommi kuvaili olutmaiseksi ja maustakin löytyi yllättäen olutmaisuutta, mutta myös lievästi ohraisuutta. Pojat julistivat Olvin olevan runsas ja antava, hyvä korjaussetti. Pisteitä ei tälle juomien kuninkaalle annettu.




Päätimme palata viinien maailmaan ja takaisin kotoisaan maanosaamme Eurooppaan. Avasimme ranskalaiset L'Etoile de Rachellen, jonka Nuppu toi mukanaan, mutta jonka kuva on ikävä kyllä eksynyt matkan varrelle. Tuoksusta löysimme selvästi päärynää ja omenaa, tosin Lea vannoi tuoksussa olevan myös jotain mitä hän ei tunnistanut. Henkun mielestä viini oli makunystyröitä kutkutteleva hedelmäinen kosketus elämään, kun taas vannoutuneelle punkun ystävälle Mirvalle tämä oli selkeästi teiniviini ja peruskamaa. Ville taas totesi viinin olevan ylevähkö. Lea keskittyi tässä vaiheessa oleellisen viinin maistelun sijaan muiden kokoustelijoiden tissien paikantamiseen laservalolla ja koki onnistumisen hetken paikantaessaan nokkamukista viiniä maistelevan Annan nännit.

Pisteitä tämä levottomuutta herättänyt ranskalainen sai

Lea ****
Mirva ***
Nuppu ****
Henkku ****-
Anna ***½
Ville ****

Yhteensä 22 + (ka 3,71)


Viimeisenä, vaan ei vähäisimpänä maistelimme espanjalaisen El Tiempo Blancon. Makua viinin tuonut Ville kuvaili akkunesteiseksi ja sana meisseli tuli jo toista kertaa illan aikana esiin. Viinin tiedettiin olevan yksi Alkon halvimmista ja Henkku päätti viini olevan makeeta kuin jonkun juttu. Mirren mielestä viini oli teinispaskaa ja tosi makeeta.

Tämä viimeisenä maisteltu espanjalainen keräsi pisteitä

Mirva *
Henkku *
Nuppu **
Anna *-
Ville *-

Yhteensä 5 ½ (ka 1,1)


Tämän iltaiseksi voittajaksi selvisi ranskalainen valkkari L'Etoile de Rachelle. Viinikerho suosittelee tätä herkkua juotavaksi ystävien seurassa, mutta varoittaa levottomien juttujen mahdollisesta pulpahtelusta.

Tietoisku: Muutos viinikerhon politiikkaan

Tähän mennessä blogi on toiminut vain ja ainoastaan meikäläisen toimesta, mutta nyt koen että myös muut viinikerholaiset ovat valmiita ottamaan vastuuta tämän suositun ja rakastetun blogin pitämisestä. Niinpä ehdotan että sihteerinä toimiminen on tästä eteenpäin kiertävä kunnia. Olisiko se peräti emännän velvollisuus? Lisään blogiin kirjoittamisoikeudet ainakin näin aluksi Henkulle, joka pitää seuraavan kerhon luonaan.

Toivotan kaikille viinien ystäville ja erityisesti ulkomaan kirjeenvaihtajillemme oikein hyvää ja nautinnollista viikonloppua.

- Anna

Viinikoruja ja korulauseita

Viinikerho kokoontui lauantaina 2.2.2008 Lean luona, eli kaupungin korkeimman rakennuksen penthouse-näköalahuoneistossa. Ei mitenkään hullummat puitteet viininmaistelulle. Illan teemana oli viinikorujen askartelu (paskartelu) ja saimmekin aikaan monenlaisia värikkäitä helmikäkkyröitä. Tietysti itse viineistä nauttiminen oli illan tärkein tehtävämme, mutta siinä sivussa pieni puuhastelu todettiin oikein miellyttäväksi, suorastaan rentouttavaksi. Paikalla olivat normaalin kokoonpanon lisäksi myös Anna N. sekä Laura, jotka toivottavasti nähdään myös tulevissa kokoontumisissa.

Tässä illan tähdet: Fortant Merlot Rose, Rosemount Shiraz Cabernet, Fiesta Del Sol, Lambrusco blanco dell' Emilia sekä Late Harvest Chardonnay.

Chileläinen Luna Negra, monelle tuttu peruspunkku, sai raadilta lämpimän vastaanoton illan ensimmäisenä viininä. Tuoksua kuvailtiin pehmeäksi ja ihanaksi. Maku todettiin raikkaaksi ja "nami namiksi". Lea tosin huomautti, että maku saattaa heittäytyä myös kasvottomaksi. Toisaalta kasvoton viini saattaa hyvin tukea muita makuja, että ihan voi jokainen päättää haluaako viinin jolla on kasvot vai ei. Voi olla nimittäin aika rumat kasvot ainakin seuraavana aamuna. Brrhh..

Kuuden euron peruskoijari sai pisteitä seuraavasti:

Anna ***

Henkku ***1/2

Lea ***-

Nuppu ***

Mirre ***1/2

Anna N. ***

Lea**

Yhteensä 21,25 (ka. 2,96)

Toinen illan viini oli Espanjalainen valkoviini, Fiesta Del Sol. Pullon ulkoasu herätti raadissa hilpeyttä. Pullo muistuttaa Teneriffa-viiniä tai Espanjan matkailumainosta. Tuoksua kuvattiin erittäin hennoksi, osa raadista ei pystynyt haistamaan oikein minkäänlaista tuoksua. Viinin väri oli kelmeä ja vaalea. Maku jakoi jonkin verran mielipiteitä. Ensimmäisen kulauksen jälkeen, Nuppu tuomitsei viinin rautaiseksi, jopa ruuvimeisselimäiseksi. Laura taas kuvasi viiniä siiderimäiseksi, Lealle tuli mielikuvia auringonlaskusta. Tämä voisi sopia parvekkeelle tai biitsille.

Pisteitä Teneriffalle:

Anna ****-

Anna N. *** 1/2

Henkku ***-

Laura ****

Lea *****

Nuppu ****

Mirre ** 1/2

Yhteensä: 25,5 (ka. 3,64)

Kolmas viini oli iloisen pinkki kukkapullo Fortant Merlot Rose. Pullo oli kuulemma valittu täysin ulkonäön perusteella. Pulloa voi kuvailla sanoilla "Girly as Hell". Ja niin kuin barbien kanssa yleensäkin, korean ulkokuoren sisällä oli taas kerran pelkkää muovia. Pullo lupaa muumilimsaa, mutta ei tarjoa oikein mitään. Ra

ati rinnasti pullon teinipoikien juttuihin: puheet on suuret, mutta näytön hetkellä koittaa pettymys. Ei se mitään, niin käy kaikille joskus ... joo joo, bullshit.

Mirre *

Henkku **

Nuppu **

Laura **

Anna N. *

Anna *1/2

Lea ** 1/2

Yhteensä: 12 pistettä (ka. 1,71)

Seuraavaksi saimme hemmotella makuhermojamme Aussilaisella punaviinillä nimeltään Rosemount Shiraz Cabernet. Väriä kuvattiin hyvin tummaksi, kuin synkkä ja myrskyinen yö. Maistelemaan päästyämme totesimme yhteen ääneen, että viini oli ihanaa. Nuppu oli maistavinaan ripauksen vaniljaa. Mirvan mielestä viini oli samantapainen kuin JP Chenetin punkku, mutta Henkku tyrmäsi tämän mielipiteen täysin. Raati oli kuitenkin yksimielinen siitä että viini maistui viinille ja vieläp

ä oikein hyvälle.

Mirre *****-

Henkku **** 1/2

Laura ****+

Nuppu ****1/2

Anna L *****

Anna N **

Lea ***-

Yhteensä: 27,75 (ka. 3,96)

Illan toisiksiviimeinen viini oli Lambrusco blanco dell'Emilia. Henkku oli valinnut tämän koska aikaisemmassa kerhossa oli juotu Lambruscon punkkua. Väriä kuvattiin poreilevaksi ja hajua omenaiseksi, kenties hivenen omenapiirakkamaiseksi. Maku oli eksoottinen, makea ja "tosi kiva". Raati taisi pitää tästä hieman enemmän kuin illan edellisestä valkkarista.

Pisteitä tälle:

Anna ****

Henkku ****+

Mirre ***

Nuppu ****

Anna N. ***

Laura ***1/2

Lea **** 1/2

Yhteensä: 26,25 (ka: 3,75)

Lauran Late Harvest Chardonnaysta ei valitettavasti ole blogiin kuvaa, mutta muistiinpanojen perusteella se on ollut pissan väristä, siinä on ollut voinen tuoksu ja sen maussa on ollut aimo tujaus persikkaa ja muita hedelmiä. Laura korostaa että kyseessä on tosiaan jälkkäriviini. Melkein voisi muut jälkkärit jättää kokonaan pois ja ottaa vaan ison kulhon tätä persikkaunelmaa.

Lea *****-

Anna ****+

Henkku ***+

Anna N. ***

Laura ****-

Nuppu ***+

Mirre ***

Yhteensä 25,25 (ka. 3,6)

Illan voittajaksi, tiukan kisan jälkeen, selviytyi punaviini Rosemount. Tämä viini sopii erinomaisestu talvipakkasille. Tämän kanssa voi nautiskella ruuasta tai ihan vain mukavasta seurasta. Aikamoinen love potion on tämä.

Uusien viinilasien kastetilaisuus

Viinikerhon tammikuun kokous pidettiin Henriikan luona ja viinejä maistelivat tällä kertaa, itse emännän lisäksi, myös Mirva, Anna, Lea, Jaakko ja Nuppu. Virallisena valvojana toimi tipaton Hanna, joka otti loppuillasta vastuun myös muistiinpanojen kirjoittamisesta. Korkkasimme kokouksessa myös Henriikan upouudet viinilasit ja niistähän kelpasikin maistella. Tällä kertaa arvioimme näitä juomia;

Australialainen valkkari Kingston Soft Press, espanjalainen punaviini El Copero, L.A. Cetto, Santa Helena Chilestä sekä ranskalainen Chateauneuf du Pape.


Aloitimme emännän omalla pullolla, eli espanjalaisella punkulla nimeltään El Copero. Tämä edullinen (5,60e) laatuviini oli kuulemma Alkon koulutuksessa ensimmäinen viini, joten päättelimme sen olevan hyvä perusviini alottelijoille. Olivat he sitten alottelevia viininmaistajia tai vaan alottelemassa. Lea raportoi viinin värin olevan tosi tosi tosi punainen, jopa puolukkainen. Samaan hengenvetoon hän totesi suun sisäisen rasvan kadonneen. Jaakko käytti sanaa spurguviini, mutta Annan mielestä viini oli yllättävän hyvä näin edulliseksi. Nuppu tykästyi spur.. siis El Coperoon heti ja yhteistuumin arvioimme viinin vielä kevyeksi peruspunkuksi.

Henkku ***1/2
Mirva ***
Anna ****
Lea **
Jaakko ***
Nuppu ****
Yhteensä 19 1/2 (ka 3,25)

Kingston Wall oli psykedeelinen /progressiivinen rockyhtye Helsingistä. He imivät vaikutteita artisteista kuten Jimi Hendrix ja Pink Floyd.

Kingston Soft Press, sen sijaan on heleä ja viehättävän omaperäinen valkoviini Australiasta. Sen tuoksussa on reipas vivahde vanhaa tonnikalaa, joka on unohtunut jääkaappiin. Maku on jännittävä, erillainen ja kenties jopa hivenen virtsainen. Se on saanut vaikutteita yleisistä käymälöistä sekä huhtikuussa lumen alta paljastuvista märistä lehdistä.

Vähän etikoitunut ehkä? - Nuppu

Oon juonu pahempaakin. -Mirva

Lea *
Mirva **-
Henkku **
Nuppu **
Anna **-
Jaakko **
Yhteensä 10 1/2 (ka 1,75)


Illan kolmas kandidaatti oli pehmeä ja täyteläinen Santa Helena Chilestä. Tämä makea ja vahva viinineito miellytti raatia, tosin pientä kritiikkiäkin esitettiin. Annan mielestä tuoksu lupasi enemmän kuin maku lopulta tarjosi. Henriikan mielestä asia oli päinvastoin. Tytöt eivät olleet ainoita, joiden hajuaisti oli vinksallaan. Lea kertoi että viini maistui huomattavasti paremmalta suussa kuin nenässä. Henriika avautui vielä sen verran, että vertasi viiniä ensimmäiseen poikaystäväänsä, joka oli kuulemma ollut perin laimea. Koska kukaan ei erityisesti tarttunut tähän kommenttiin, päätti neiti pullon arvioinnin, nyt jo perinteeksi muodostuneeseen huudahdukseen; LIHAA!

Mirva *** 1/2
Anna *** 1/2
Henkku *** -
Jaakko ****-
Nuppu ***
Lea ***-
Yhteensä 19,25 (ka 3,21)


Illan neljäs viini oli meksikolainen L.A. Cetto, eli tuttavallisesti LA:n Getto. Raadilla meinasivat pasmat mennä ihan sekaisin tämän yllättävän väkevän ja mausteisen ylläriviinin kanssa. Maku on suolainen, mausteinen ja jopa tulinen. Raati vertasi tätä ensin ensirakkauteen, mutta vaihtoi sitten vertauksen hulluun rakkauteen. Tässä on intohimon kyyneliä ja salmiakkia sielulle. Ei ole rakkauskaan aina niin makeaa. Välillä myös vituttaa. Mirren mukaan tämä hullu maku kuitenkin laantui ajan myötä, vähän niin kuin rakkauskin. Se muuttuu lopulta arjeksi.

Mirva ***+
Nuppu ***+
Henkku ****-
Lea ***+
Jaakko ****-
Anna ***-
Yhteensä 20 (ka 3,33)


Illan viimeinen viini oli ranskalainen valkoviini Chateauneuf-du-Pape, jota kukaan ei osannut oikein lausua. Mirvan mukaan se tuoksui valkoviinille, joka oli tietysti mukavaa. Henkku ei tosin haistanut enää mitään. Jaakon kohdalle Hanna on kirjoittanut "sälekaihtimet"...
Maku oli raadin mukaan kuiva ja koivuinen. Mirvalle juuri sopivan kuiva ja Annalle hieman liiankin kuiva ja mitäänsanomaton. Jaakko oli hieman pettynyt tähän. "Vähän kuin joisi mehua, ei kuitenkaan pahaa."

Henkku ****+
Mirva ****
Anna ** 1/2
Nuppu *** 1/2
Jaakko ****-
Lea ****
Yhteensä 22, (ka 3,67)


Illan voittajaksi sijoittui viinikerhon tämän istunnon kallein ja kuivin valkoviini, ranskalainen Châteauneuf-du-Pape Domaine du Vieux Lazaret. Tämä herkkä ja marjainen juoma on taas yksi osoitus ranskalaisten vankkumattomasta viiniosaamisesta. Juoma on saanut nimensä ilmeisesti jonkun viinialueen mukaan ja tätä juodessaan voi melkein silmät sulkiessaan elämysmatkailla Ranskaan, suuren puun alle nauttimaan kesäisen lämpimästä päivästä. Jostain kantautuu nuorten tyttöjen heleää naurua ja valkosipulin ja yrttien tuoksu kutsuu herkuttelemaan ranskalaisen perheen ruokapöydän ääreen.

Rakkauden ilta – punkku, glögi ja vapaa rakkaus

Viinikerho tapasi ennen joulua Elisan, aka. Nupun, luona Lutakossa. Joulutapaaminen oli hieman poikkeava normaalista viini-illasta, koska mukana oli viinien lisäksi myös kaksi jouluista glögiä. Nämä osoittautuivat hieman petollisiksi, mutta saivat kerholaiset myös romanttiselle tuulelle. Siksi päätimmekin kirjata illan teemaksi rakkauden.

Tässä siis kokouksemme joulutähdet; Espanjalainen Castano, Australialainen Christmas tale, Jouluglögi, sekä mustikkainen Tuike Glögi.

Päätimme vuorotella punkkuja ja glögeja, ettei juominen alkaisi maistua puulta ja tuntua työltä. Aloitimme rommirusinaisella Jouluglögillä, jonka lämmitimme kattilassa miellyttävän höyryäväksi. Ja huh huijakkaa, kun se olikin ytystä ja rommista. Mirva raportoi, että glögi kutitteli kurkussa ja myös täällä (osoittaen rintojaan). Nuppu kuvaili juomaa mausteiseksi, pienellä vivahteella kanelia ja neilikkaa. Henkku kertoi värin olevan punainen ja tumma. Anna huikkaili vain pieniä kulauksia, mutta poskien punastuminen oli silti väistämätöntä. Aloimme huomata jo pientä humaltumista, jolloin äkkäsimme glögin olevan 22%. Glögi siis kaipaa seurakseen lantrinkia ja sitä ei voi litkiä menemään ihan miten sattuu.

Pisteitä annoimme seuraavasti;
Nuppu (***+)
Henkku (***1/2)
Anna (**)
Mirva (**)
Yhteensä 11- (keskiarvo 2,69)

Jatkoimme Annan tuomalla Castanolla. Pullossa luvattiin "easy drinking", johon koko pullon valintakin perustui. Ainakin Jouluglögin jälkeen pullo lunasti lupauksensa ja viini soljui kurkusta alas lähes mehumaisen kepeästi. "Ei tää nyt ihan paskaa oo." oli lause kaikkien huulilla ja viiniä kuvailtiin myös kirsikkaiseksi ja vaniljaiseksi. Koska olimme tässä vaiheessa jo aika runollisella tuulella, intouduimme vertaamaan viiniä rakkauteen; "Hikoilee kuin poika ensitreffeillä" - Henkku
"Laimea kuin iskurepliikki." -Mirva
"Jos äskeinen glögi oli intohimoinen rakkaus, niin tää on joku laimehtunut suhde. Koitat päästä siitä jo eroon, mutta se vaan tarttuu kitalakeen" -Anna

Pisteitä easy-drinking-viinille;
Henkku (****)
Nuppu (****)
Anna (***+)
Mirva (***)
Yhteensä siis 14+ (ka 3,56)

Seuraavaksi oli taas glögin vuoro. Tämän mustikkaisen glögin lämmitimme taas höyryävän kuumaksi ja sekaan lisäsimme hieman oikeita mustikoita pakastimesta. Ja aijai! Taisimme kaikki rakastua tähän glögien kuningattareen jo ensi siemauksella! Anna vertasi tätä romanttiseen suudelmaan, Mirvalle tuli mieleen suihkugeeli ja Nupun nenä aukesi. Juotuamme vielä hieman lisää alkoivat vertaukset mennä jo sen verran kuumiksi, että en viitsi kaikkea tähän blogiin edes kirjoittaa. Vahvat käsivarret, jotka kietoutuvat ympärille jne. "Herkkää" huokaisi Henkku posket punottaen.

Pisteitä tälle sensuellille nautinnolle;
Anna (*****)
Henkku (*****-)
Nuppu (****1/2)
Mirva (****+)
Yhteensä 18 1/2 (ka 4,62)

Illan viimeinen juoma oli australialainen Christmas Tale, josta en valitettavasti enää saanut kunnollisia muistiinpanoja aikaiseksi. "Sopii joulupöytään" on joku sanonut. Nupulle viini on ollut liian vahvaa ja Henkku on kommentoinut viiniä lyhyesti ja ytimekkäästi; "Lihaa!". Anna on piirtänyt tontun, joten kai se on jotenkin jouluisen makuista ollut.

Pisteitä annoimme;
Henkku (***+)
Nuppu (***)
Mirva (***1/2)
Anna (**)
Yhteensä Ausseihin lähtee 12- (ka 2,94)

Tämän illan ehdoton ykkönen oli mustikkainen, glögien kuningatar Tuike Glögi. Tämä pehmeä ja viettelevä glögi huumaa jo pelkällä tuoksullaan. Jos pikkujouluista ei jäänyt käteen muuta kuin känsät, niin tätä juodessaan voi miltei kuvitella syleilevänsä unelmiensa rinssiä tai rinsessaa. Suosittelemme tätä kaikille yksinäisille naisille ja pariskunnille, jotka voivat siemailla tätä vaikka takkatulen loimutessa karhuntaljalla köllötellen, aijai!