Viinikerho tapasi tällä kertaa Elisan uudella asunnolla. Kokouksessa olivat läsnä jo viime kerralta tutut Anna, Henkku, Mirva ja Lea, sekä kaksi uutta kasvoa; Elisa sekä Jaakko. Heti kättelyssä päätimme kääriä valkoiset matot rullalle eteiseen ja tämä oli luultavasti aika hyvä idea, sillä kokous oli melko kiihkeä ja viinien laaduista käytiin kovaa kädenvääntöä. Tällä kertaa arvosteltavina olivat nämä 5 ehdokasta;
Lambrusco Grasparossa di Castelvetro, Chateau de Seguir, Paul Masson, Crocodile Rock sekä Bianco Salento
Aloitimme krokotiiliviinillä, joka teki heti vaikutuksen innokkaisiin maistelijoihin. Viiniä kuvailtiin mm. marjaisaksi, nuoreksi, kyynelehtiväksi, kenties jopa vollottavaksi. Väri oli taas kerran punainen. Alkuinnostuksen jälkeen osa porukasta alkoi kuitenkin perumaan puheitaan. Viiniä kritisoitiin aika laimeaksi ja persoonattomaksi. Tyhjensimme lasit ristiriitaisin tuntein.
Anna (****-)
Henkku (***1/2)
Mirva (***1/2)
Elisa (****1/2)
Lea (****-)
Eli yhteensä 23p (keskiarvo 3,83)
Toisena päätimme korkata vaaleankukertavan Paul Massonin. Pullo todettiin kauniiksi ja väri suorastaan läpikuultavaksi. Oliko kyseessä viini laisinkaan? Haju tyrmäsi raadin ja sitä verrattiin (elsun muistiinpanojen mukaan) muovibasilikaan (?!). Maku todettiin kuitenkin paremmaksi kuin haju, vaikka Annan mielestä Massoni maistui vedeltä laimennetulta. Viinin yhteyttä vapaamuurareihin pohdimme.
Jaakko (***)
Mirva (***)
Elisa (***-)
Lea (**-)
Anna (**+)
Salaseuraviini sai siis 15,5 pistettä (ka 2,58)
Kolmas pullo olikin sitten huomattavasti tiukempaa matskua. Chateau de Seguir oli varmasti viinikerhon kallein pullo tähän mennessä ja vielä hienompaa siitä teki se että se oli ostettu Pariisista. Sen tuoksua kuvailtiin taikinaiseksi ja savuiseksi. Maku todettiin täyteläiseksi ja teräväksi. Viini sopi erinomaisesti Brien ja pippurijuuston kanssa. Henkku vaipui ekstaasiin kolmannen pippurijuustosiivun jälkeen. "Loishtavaa!"
Henkku (***1/2)
Mirva (****1/2)
Elisa (**)
Lea(**)
Anna (****+)
Yhteensä aromikkaat 20 pojoa (ka 3,33)
Täyteläisen ranskalaisen jälkeen kokeilimme sitten aivan jotain muuta. Mirvan pirskahteleva punkku-kuohari yllätti positiivisesti korkea-arvoisen raatimme. "Ei maistu yhtään viinille, hyvää" lausahti suuri viini-fanimme Elsu. Joku keittiössä kuvasi viiniä pirskahtelevaksi puolukka p****ksi, mutta tämä kommentti todettiin rivoksi ja asiaankuulumattomaksi. Pirskahtelu kuitenkin tuntui tässä vaiheessa jo Lean kallonpohjassa asti, joten pieni rivous sallittiin ilman sanktioita.Mirva (*****-)
Lea (***+)
Anna (***1/2)
Jaakko (****)
Henkku( *****-)
Puolukkamehumaiselle yllättäjälle 24 1/2 (ka 4,08)
Päätimme istunnon illan toiseen valkkariin, pahanhajuiseen Biango Salentoon. Tuoksua kuvattiin linnunkakkamaiseksi, mutta samalla mieleen pelmahti myös keittiön korkkimatto. Väri näytti valkkarimaiselta, joka sinäänsä ei yllättänyt raatia. Maku oli kuitenkin onneksi parempi kuin tuoksu. Maistoimme viinissä jotain hedelmää tai jotain. Olisiko melkein ollut sitten rypäleitä kyseessä...
Elsu (****)
Anna (*1/2)
Jaakko (*** 1/2)
Henkku (****-)
Mirva (**1/2)
Linnunkakka keräsi 17 pistettä (ka 2,83)
Tämän kerran voittajaksi ylsi illan yllättäjä, suoranainen musta hevonen, Lambrusco Grasparossa di Castelvetro. Tämä puolukkamehumainen punaviini-kuohari-sekasikiö ei maistu tavalliselle viinille, ja tätä voidaan pitää joko vahvuutena tai heikkoutena. Meidän raatimme piti sitä ehdottomasti vahvuutena. Voimme suositella tätä viiniä vaikka pikkujoulujen piristysruiskeeksi tai alkumaljaksi uudenvuodenyöhön. Lambrusco on kuin ensisuudelma, joka kutittelee kieltä, saa perhoset mahassa heräämään ja pirskahtelee kallonpohjassa vielä seuraavana aamunakin. Ah! Viinikerho toivottaa kaikille viinien ystäville mukavaa pikkujoulusesonkia!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti