Puolukkaa ja korkkimattoa

Viinikerho tapasi tällä kertaa Elisan uudella asunnolla. Kokouksessa olivat läsnä jo viime kerralta tutut Anna, Henkku, Mirva ja Lea, sekä kaksi uutta kasvoa; Elisa sekä Jaakko. Heti kättelyssä päätimme kääriä valkoiset matot rullalle eteiseen ja tämä oli luultavasti aika hyvä idea, sillä kokous oli melko kiihkeä ja viinien laaduista käytiin kovaa kädenvääntöä. Tällä kertaa arvosteltavina olivat nämä 5 ehdokasta;

Lambrusco Grasparossa di Castelvetro, Chateau de Seguir, Paul Masson, Crocodile Rock sekä Bianco Salento

Aloitimme krokotiiliviinillä, joka teki heti vaikutuksen innokkaisiin maistelijoihin. Viiniä kuvailtiin mm. marjaisaksi, nuoreksi, kyynelehtiväksi, kenties jopa vollottavaksi. Väri oli taas kerran punainen. Alkuinnostuksen jälkeen osa porukasta alkoi kuitenkin perumaan puheitaan. Viiniä kritisoitiin aika laimeaksi ja persoonattomaksi. Tyhjensimme lasit ristiriitaisin tuntein.

Anna (****-)

Jaakko (****)
Henkku (***1/2)
Mirva (***1/2)
Elisa (****1/2)
Lea (****-)
Eli yhteensä 23p (keskiarvo 3,83)

Toisena päätimme korkata vaaleankukertavan Paul Massonin. Pullo todettiin kauniiksi ja väri suorastaan läpikuultavaksi. Oliko kyseessä viini laisinkaan? Haju tyrmäsi raadin ja sitä verrattiin (elsun muistiinpanojen mukaan) muovibasilikaan (?!). Maku todettiin kuitenkin paremmaksi kuin haju, vaikka Annan mielestä Massoni maistui vedeltä laimennetulta. Viinin yhteyttä vapaamuurareihin pohdimme.

Jaakko (***)

Henkku (***-)
Mirva (***)
Elisa (***-)
Lea (**-)
Anna (**+)
Salaseuraviini sai siis 15,5 pistettä (ka 2,58)

Kolmas pullo olikin sitten huomattavasti tiukempaa matskua. Chateau de Seguir oli varmasti viinikerhon kallein pullo tähän mennessä ja vielä hienompaa siitä teki se että se oli ostettu Pariisista. Sen tuoksua kuvailtiin taikinaiseksi ja savuiseksi. Maku todettiin täyteläiseksi ja teräväksi. Viini sopi erinomaisesti Brien ja pippurijuuston kanssa. Henkku vaipui ekstaasiin kolmannen pippurijuustosiivun jälkeen. "Loishtavaa!"

Henkku (***1/2)
Mirva (****1/2)
Elisa (**)
Lea(**)
Anna (****+)
Yhteensä aromikkaat 20 pojoa (ka 3,33)

Täyteläisen ranskalaisen jälkeen kokeilimme sitten aivan jotain muuta. Mirvan pirskahteleva punkku-kuohari yllätti positiivisesti korkea-arvoisen raatimme. "Ei maistu yhtään viinille, hyvää" lausahti suuri viini-fanimme Elsu. Joku keittiössä kuvasi viiniä pirskahtelevaksi puolukka p****ksi, mutta tämä kommentti todettiin rivoksi ja asiaankuulumattomaksi. Pirskahtelu kuitenkin tuntui tässä vaiheessa jo Lean kallonpohjassa asti, joten pieni rivous sallittiin ilman sanktioita.


Mirva (*****-)

Elsu (****+)
Lea (***+)
Anna (***1/2)
Jaakko (****)
Henkku( *****-)
Puolukkamehumaiselle yllättäjälle 24 1/2 (ka 4,08)

Päätimme istunnon illan toiseen valkkariin, pahanhajuiseen Biango Salentoon. Tuoksua kuvattiin linnunkakkamaiseksi, mutta samalla mieleen pelmahti myös keittiön korkkimatto. Väri näytti valkkarimaiselta, joka sinäänsä ei yllättänyt raatia. Maku oli kuitenkin onneksi parempi kuin tuoksu. Maistoimme viinissä jotain hedelmää tai jotain. Olisiko melkein ollut sitten rypäleitä kyseessä...


Elsu (****)

Lea (**-)
Anna (*1/2)
Jaakko (*** 1/2)
Henkku (****-)
Mirva (**1/2)
Linnunkakka keräsi 17 pistettä (ka 2,83)

Tämän kerran voittajaksi ylsi illan yllättäjä, suoranainen musta hevonen, Lambrusco Grasparossa di Castelvetro. Tämä puolukkamehumainen punaviini-kuohari-sekasikiö ei maistu tavalliselle viinille, ja tätä voidaan pitää joko vahvuutena tai heikkoutena. Meidän raatimme piti sitä ehdottomasti vahvuutena. Voimme suositella tätä viiniä vaikka pikkujoulujen piristysruiskeeksi tai alkumaljaksi uudenvuodenyöhön. Lambrusco on kuin ensisuudelma, joka kutittelee kieltä, saa perhoset mahassa heräämään ja pirskahtelee kallonpohjassa vielä seuraavana aamunakin. Ah! Viinikerho toivottaa kaikille viinien ystäville mukavaa pikkujoulusesonkia!

Inspiraatiota Intiasta, Pirskahtelua Portugalista

Jyväskylän epävirallinen viinikerho tapasi ensimmäistä kertaa Mirvan luona, eli Mirtsin tykönä. Raatimme koostui tällä kertaa, sekä viinin ammattilaisista kuten Henkku ja Nuppu, että innokkaista harrastelijoista; Anna, Mirva ja Lea. Mukana oli myös virallinen valvoja Tiina, joka piti huolen että viinin jako onnistui oikeudenmukaisesti ja pisteet annettiin sopivasti omaa pulloa suosien. Tällä kertaa saimme nauttia näistä viinielämyksistä..

Black Tower (saksalainen valkkari), Gazela (portugalilainen valkkari), J.P. Chenet blanc (ranskalainen valkkari), J.P. Chenet (ranskalainen punkku), Sula (intialainen punkku)

Aloitimme intialaisella Sulalla. Henriika vaikutti skeptiseltä ja kommentoi että Sula olisi sopinut hyvin lihan kanssa. Lean mielestä Sula oli selvästi savuinen ja muut nyökyttelivät päitään tietävän näköisinä. Sula todettiin myös hieman karvaaksi ja sen väri tummaksi ja sameaksi. Hyvä kumppani tälle oli savujuusto. Anna päätyi runollisena toteamaan, että Sula on katkeran suloinen kuin päättynyt rakkaus.

Lea (***)
Henkku (***)
Nuppu(***)
Anna (****)
Mirva (***)
Yhteensä siis 16 pojoa Sulalle.

Sitten korkkasimme illan ensimäisen valkkarin, joka oli saksalainen Black Tower. Anna naureskeli hieman saksalaisten viinille, mutta myönsi kuitenkin että viini ei ollutkaan hullumpaa. Viiniä pidettiin omenaisena ja sitruunaisena. Viinin tuoksua kommentoitiin myös marjapiirakkaiseksi. Mielipiteet olivat ristiriitaiset kun keskustelimme viinin makeudesta vs. kuivuudesta. "Tosi kuiva, siis tosi.. " " Eikun makee!"

Henkku (****)
Nuppu (***1/2)
Mirva (**1/2)
Lea (***)
Anna (**)
Yhteensä siis 15 pistettä Saksaan

Sitten siirryimme takaisin punaviinin pariin ja maistoimme J.P Chenetiä. Alkon ammattilaiset Henkku ja Nuppu totesivat viinin mausteiseksi ja marjaisaksi. Annan mielestä viini oli tämän lisäksi jotenkin paperinen. Väri todettiin yhteistuumin punaiseksi. Mirva; "Siin oli se savun maku (Sulassa), niin täs on niinku erillainen maku... on vahvempi - mustikkainen ja raikas!" Anna alkoi taas vertaamaan viiniä päättyneeseen suhteeseen, mutta se ei ollut kenestäkään enää järin kiinnostavaa.

Mirva (***1/2)
Lea (***-)
Henkku (***)
Anna (***)
Nuppu (***)
Yhteensä 15+ tälle herkulle

Kevensimme tunnelmaa avaamalla uuden valkoviinin, joka oli Gazela Portugalista. Odotukset olivat korkealla sillä sekä Henkku, Nuppu että Anna kehuivat viiniä kilpaa, jo ennen korkkausta. Viini todettiin maistelun jälkeen pirskahtelevaksi, happiseksi ja siiderimäiseksi. Rypälemäisen tervehdyksen jälkeen nurkan takaa kurkistaakin karvas jälkimaku. Lea maistoi myös tämän ja kommentoi viiniä käpäräksi sekä kärpäkäksi. Alkon prot hehkuttivat että Gazela on Alkon paras viherviini.

Nuppu (*****)
Mirva (****)
Henkku (****1/2)
Lea (**-)
Anna (***-)
Kärpäkälle viinille siis 18 pistettä

Viimeisenä muttei vähäisimpänä herkuttelimme J.P Chenet blancista. Mirva tuomitsi viinin suorilta käsin liian makeaksi. Elisa peesasi ja totesi viinin olevan tosiaan makea mutta myös pehmeä. Henkun mielipide ei eronnut paljoakaan; "liian makee, hedelmäinen, sokerikerros jää suuhun". Annan näkemys oli kuitenkin toinen; "Makee ja Smoooth, tää on mun lemppari valkkari. Just tässä ajassa ja paikassa hyvä." Lea kommentoi vielä pöydän alta että viini oli pppirshkahteleva!

Nuppu (**1/2)
Mirva (**1/2)
Henkku(**-)
Anna (****-)
Lea (****1/2)
15 pistettä JP:lle

Viinikerhon suositus tältä istunnolta on siis kärpäkkä ja pirskahteleva viherviini Gazela. Tämä viini sopii erinomaisesti tyttöjen iltamiin. Sen kanssa voi nauttia niin juustosta, suklaasta kuin mehevistä juoruistakin. Se ei tuo mieleen päättyneitä ihmissuhteita, vaan pitää keskustelun iloisena ja soljuvana. Gazela on kuin iloinen pieni varsa, joka laukkaa aamukasteisella niityllä ilman huolta tai murhetta.